Sähkölaskussa on rivi, jota harva yritys lukee ja vielä harvempi optimoi. Se ei ole energian hinta eikä vero, vaan tehomaksu – ja se on usein merkittävä osa siirtolaskusta teollisuus- ja kiinteistöasiakkailla.
Tehomaksu ei mittaa kulutusta vaan huippua
Energiamaksu maksetaan jokaisesta kilowattitunnista. Tehomaksu sen sijaan määräytyy kuukauden korkeimman mitatun keskitehon mukaan. Verkkoyhtiö mittaa tehon 15 minuutin jaksoissa, ja se yksi jakso, jolloin teho on ollut suurimmillaan, määrää tehomaksun koko kuukaudelle.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritys voi maksaa saman tehomaksun riippumatta siitä, oliko huippu päällä viisitoista minuuttia vai viisitoista päivää. Yksi maanantaiaamu, jolloin kompressorit, uunit ja ilmanvaihto käynnistyvät samaan aikaan, riittää.
Siksi tehomaksu on erilainen säästökohde kuin energiankulutus: sitä ei pienennetä kuluttamalla vähemmän vaan kuluttamalla tasaisemmin.
Mistä huiput tulevat
Tyypilliset tehohuipun aiheuttajat ovat samoja lähes joka kohteessa:
- Samanaikaiset käynnistykset. Vuoron alussa kaikki laitteet päälle samalla kellonlyömällä.
- Lämmitys ja jäähdytys pakkasella tai helteellä, kun sähkölämmitys, lämpöpumput ja kylmäkoneet käyvät täydellä teholla yhtä aikaa tuotannon kanssa.
- Lataus ja varaajat. Trukkien, sähköautojen ja lämminvesivaraajien lataus ajoittuu usein juuri työpäivän alkuun tai loppuun.
- Automaation asetusarvot. Ilmanvaihdon tehostus tai lämmityksen yöpudotuksen palautus samaan hetkeen tuotannon kanssa.
Huippu on harvoin yksi iso laite. Se on kymmenen keskikokoista laitetta, jotka sattuvat päälle samaan varttiin.
Näin huiput löydetään
Tehomaksun optimointi alkaa datasta, ei arvauksesta. Verkkoyhtiön mittaustieto on saatavilla 15 minuutin tarkkuudella, ja siitä nähdään kuukausittain:
- Milloin huippu on – viikonpäivä, kellonaika, sääolosuhde.
- Kuinka paljon se ylittää tavanomaisen tason – jos huippu on 30 % yli tyypillisen työpäivän tason, potentiaali on selvä.
- Kuinka usein se toistuu – yksittäinen poikkeama vai joka aamu sama kuvio.
Kun huipun syy tunnetaan, toimenpide on yleensä ilmeinen ja halpa.
Kolme tapaa leikata huippu
1. Porrastus. Käynnistykset jaetaan 15–30 minuutin ikkunaan. Kompressori kello 6.00, uunit 6.15, ilmanvaihdon tehostus 6.30. Kulutus ei muutu, huippu putoaa. Tämä on usein pelkkä automaation aikaohjelman muutos.
2. Kuormanohjaus. Automaatio saa rajan: kun kokonaisteho lähestyy asetettua tasoa, ei-kriittiset kuormat (lataus, varaajat, lämmitys) siirtyvät hetkeksi pois päältä. Tuotanto ei huomaa mitään.
3. Sähkövarasto. Kun kuormia ei voi siirtää – esimerkiksi prosessi vaatii kaiken samaan aikaan – akku purkaa huipun aikana ja lataa hiljaisina hetkinä. Investointi on suurempi, mutta sama varasto voi tuottaa tuloa myös reservimarkkinoilla, jolloin takaisinmaksu lasketaan kahdesta lähteestä.
Liittymän ja tilaustehon koko
Tehomaksun rinnalla kannattaa tarkistaa liittymän ja sopimuksen mitoitus. Moni liittymä on rakennettu aikanaan suuremmalle tarpeelle kuin nykyinen toiminta vaatii, ja liian suuresta perusmaksusta maksetaan vuosikausia. Toisaalta liian pieni liittymä voi estää sähköautojen latauksen tai lämpöpumpun lisäämisen – mitoitus kannattaa tehdä tulevalle kulutukselle, ei menneelle.
Mitä tämä tarkoittaa euroina
Tehomaksun leikkaus on harvinainen säästökohde siinä, että toimenpide on usein ilmainen tai lähes ilmainen ja vaikutus näkyy heti seuraavassa laskussa. Aikaohjelman muutos maksaa tunnin työtä; kuormanohjauksen lisäys automaatioon muutaman sadan euron; sähkövarasto on investointi, jonka kannattavuus lasketaan tapauskohtaisesti.
Ensimmäinen askel on aina sama: katsotaan vuoden mittausdata ja etsitään huiput. Se kertoo minuuteissa, onko tehomaksussa säästettävää ja kuinka paljon.
Laskemme tehomaksupotentiaalin todellisella mittausdatallanne. Lue tehomaksujen optimoinnista tai tarkista, koskeeko energiakatselmusvelvoite yritystänne.